Varpaista varteen

Ajattelin jo eilen tehdä postauksen yhdestä projektista, jota olen tässä loppukesästä tehnyt, mutta kameran piuha olikin kadoksissa. Luulin että se on muuton jäljiltä yhdessä tietyssä laatikossa, mutta kaapeli joka siellä olikin oli joku kännykän piuha, eikä se tietenkään sopinut kameraan. No laitoin T:lle viestiä töihin että nyt se kaapeli on hävinnyt muutossa ja täytyy mennä illalla ostamaan uusi, mutta kun T tuli kotiin, löysi hän heti ensitöikseen kyseisen kaapelin tv-pöydältä, enhän minä sitä siitä osannut etsiä.. Kaikkialta muualta kyllä..

Nyt kuitenkin saan taas kuvia ladattua koneelle, niin ei tarvitse tyytyä kännykän kameraan, jolla kyllä tulee melkein yhtä hyviä kuvia kuin tuolla pokkarillakin, mutta säätövaraa on tietenkin kamerassa enemmän.

Viime syksynä jo jossain vaiheessa sain idean että olisi mukava opetella tekemään sukat varpaista varteen, tietäisi aina että kuinka pitkälle lanka riittää ja kuinka pitkän varren voi tehdä. Löysinkin Ullasta ohjeen varpaista aloitettaviin sukkiin ja eikun tuumasta toimeen.

Sukissa käytin 7-veljestä sateenkaari (poistunut valikoimasta) ja punainen värejä sekä 3,5mm bambupuikkoja. Tässä projektissa yhdistyi oikeastaan kaksi kivaa asiaa, varpaista varteen aloittaminen ja broken seeds-neuleen  kokeilu, olen facebookissa seurannut voihan villasukka ryhmää ja siellä on ollut todella upeita sukkia toteutettuna tällä kuviolla. 

Kärjestä aloitettavien sukkien ohjeen löysin täältä:  http://www.ullaneule.net/0305/neuvot_sukka_varpaista.html

Sukan aloittaminen oli helppoa ja ymmärrettävää, mutta päänvaivaa aiheutti se että milloin aloittaa kantapään neulominen tasona että sukasta tulee sopivan kokoinen, sekä kantapään kavennukset. Mielestäni ohjeessa oli jotenkin oudosti ilmaistu nuo kavennusten paikat ja hetken pähkäiltyänikin päätin tehdä kavennukset samalla tavalla kuin normaalissakin sukassa: jaottelemalla silmukat niin että keskelle jäi tuo 14 silmukkaa ja molemmille reunoille 4 silmukkaa ja sitten siitä kavensin aina keskiosan ja reunan väliltä yhden silmukan. Ainakin omasta mielestäni näin tuli ihan hyvä lopputulos.

Varren tein sukkaan sovittamalla sukkaa aina välillä jalkaan ja tekemällä lisäyksiä aina tarpeen vaatiessa, ainoa vika siinä oli se, etten tietenkään pistänyt lisäysten paikkaa ylös ensimmäistä sukkaa tehdessä mihinkään ja toisen sukan kanssa piti sitten vähän pähkäillä, jotta tuli samanlainen sukka. 

Koska halusin vielä opetella jotain uutta, eivät nämä sukat vielä riittäneet tyydyttämään varpaista varteen tehtävien sukkien himoani. Netistä tilasinkin seuraavan teoksen:

Ja tästä vasta taivas aukeni. Ensinnäkin en ole oikeastaan koskaan käyttänyt pyöröpuikkoja missään työssä ja toiseksi tekniikka oli aivan uusi. Onneksi olin jo aikaisemmin ostanut taipuisan Knit Pron kaapelin ja siihen puiset symbhonie wood irtopäät kokoa 3. Langaksi 9valitsin vihreän nalle aloevera langan kätköistäni, en halunnut käyttää tähän kokeiluun nimittäin mitään ihaninta lankaani, mikäli projeti menisi penkin alle. 

Kirjassa on onneksi todella hyvät kohta kohdalta kuvalliset ohjeet ja alkuun pääsinkin helposti, tosin tuntui että työ eteni kauhean hitaasti, kun puikoilla oli kuitenkin kahden sukan silmukat ja tietenkin tuo pyöröjen käsittely vei aikaa, jotta siihen tottui. 

Kantapää oli tässä kirjassa tehty aika erikoisesti (sukka kerrallaan) ja hetken kesti ennen kuin tajusin mikä juju siinä oli, mutta ihan kirjan ohjeilla kuitenkin mentiin. Teen myöhemmin tälläisten sukkien tekemisestä oikein kunnon postauksen ja otan vaihekuvia samalla kun neulon tälläiset.

Kun alkuun päästiin niin eihän sitä malttanut yhteen pariin näitä jättää kun omien lyhyt vartisten sukkien jälkeen lankaa oli vielä jäljellä runsaasti. T mainitsikin etten kuulemma koskaan tee hänelle mitään, joten tuumasta toimeen ja T:n kokoiset sukat puikoille! Kirjassa on onneksi todella hyvä laskentakaava jokaisen sukan kohdalla (perustuu tiheyteen ja jalan pituuteen), jonka avulla pystyy laskemaan että kuinka pitkä teräosan tulee olla ennen jalkakiilan lisäysten aloittamista. 

Ja tässä on valmis lopputulos:

Kuva ensimmäisten sukkien tekovaiheesta:

Olenkin tyytyväinen että ostin tuon kirjan, on mukavaa kun saa tehtyä molemmat sukat samalla, ei enää niitä parittomia sukkia laatikot täynnä, lisäksi ei tarvitse pähkäillä niin paljon kuin tuon Ullan ohjeen kanssa. Ei tarvitse pähkäillä että milloin aloittaa kantapää, eikä sen kavennusten kanssa. Lisäksi sukista tulee varmasti identtiset..:)

P.s eilen tilailin netistä vähän kool aid värejä, mutta se onkin jo toinen tarina..